saigonii Saigonis, dalattii Dalatis

 Aitoa kaakkois-aasialaista kärmesponua. Kyseinen litku ei ole päihtymiseen tarkoitettu, vaan puhdas lääke mm. mieskunnon kohentamiseen tahi käheään kurkkuun. Jätettiin testaamatta tällä kertaa, saadaan kuitenin halvemmalla (ilmaiseksi) Laosista.

 Kuten jo Intiassa erittäin hyväksi totesimme sleeper-bussit, eli onnikat joissa voi vetästä potlojot ja nukkua. Bussissa ei siis ole penkin penkkiä, vaan kaikki on pötkötyspaikkoja. Kun ostatte liput tällaisiin, varatkaaa onnikan taaimmaiset paikat, ja mielummin ikkunan vierestä, varsinkin ne jotka sauhuttelee.

 Noin 4-5 tuntia kesti matka Saigonista Mui Neen, tässä oli ainoa sauhuttelutauko, jonka pyhitimme myös alttaria kunnioittaen.

 Perillä Mui Nessa. Löydettiin tosi vaivatta kenties paikan paras hmmm.. ei huone, ei bunga vaan TIILITALO. Eli meillä oli oma tiilitalo 10 dollaria yöltä (tämäkin puokkiin) , molemmille isot omat sängyt, oma jääkaappi, oma terassi hemmolla varustettuna, lämmin suihku ja room service :D Naapuri hotelleiden ja resorttien hinnat pyörivät 20 dollarista satojen dollarien sviitteihin.

 Mui Ne on rantakylä. Täältä saa paikallista ruokaa, mutta melkeimpä ainoastaan vain mereneläviä. Tässä kuvat muutamista nilviäisistä, ylempänä ankeriaita ja alla iso lobsteri. Meinaan niin rumia otuksia kaikki mustekalat sun muut shrimpit ja prawnit että me tyydyttiin hedelmiin ja riisiin.

 Vähän toista luokkaa botskien määrä mitä Toppilan möljällä... Huomaa kyllä että talous pyörii turismilla ja kalastuksella vain. Hauskoja on nuo rannalla olevat "koriveneet", erilaisia kuin Intiassa oli sillä näissä on moottori ja kai noilla voi taittaa pienehköissä aalloissakin. Mui Ne on kuuluisa tuulistaan, eli aaltoja täällä myös on. Ryssien kanarianakin tunnettu Mui Ne tarjoaa atrenaliinipärinät niille ketkä haluavat mm. Lainelautailla, Surffata, Päristellä hiakkadyyneillä vaikka krossilla tai mönkkärillä, myös purjehdus sun muut onnistuu täällä. Kaikkihan tietää että ryssillä riittää rahaa, eli hinnat täällä eivät olleet meille suotuisat. Viivyttiin vaivaiset 40 tuntia, sillä paikka on pilalla. Iiiiiihan pilalllaaaaaaa. Liikaa ryssiä, jotka ovat nostaneet myös hinnat kaikessa piliviin. prkl!

 Vaikka Mui Ne:n rantaosio on pilalla, tarjoaa tämä laajakin alue muuta tekemistä. Me tottakai tuttuun tyyliin vuokrattiin kevarit, joilla paukutettiin menemään pitkin autioita ja leveitä moottoriteitä, hiekkaisia dyynipolkuja sekä soraisia punakanionin pohjia pitkin. Yks juttu meinas Miksulla käydä vähän ikävästi.... Vauhtia oli Suzukilla noin 100km/h, edessä oli risteys, ja kaasu hirtti pohjaan. Noh, mikedi onneksi kerran jo kolarista oppineena tiesi miten toimia, ja rengas lähti oikeanlaiseen sivuluisuun, pari senttiä kaiteesta ohi, ja sai jarrut pohjassa sai kaasun löysytettyä. Jatkossa ajamme max. 60km/h taajaman ulkopuolella. Virheistä oppii, mutta pitihän maksimit testata ihan vaikka ohitustilanteita varten...

 Mui Ne tarjoaa maisemaa vähän jokasorttista, me Heksan kanssa kerettiin mietiskellä että täällä näkyy niin Preeriaa, Saharaa sekä Hawajia. Tässä on parit posekuvat Muinen omalta krändkäniöniltä, "The Red Canyon". Ryssäspedet oli kirjoitellu jotain tyyliin "i was here 2005" ja "vitali <3 nataliska"....joten jätettiin mekin näille pelleille omat terveiset. SOCHI 14 NEVÖR FORGET.

 Ei edes tiedetä mitä on Winter Melon... Talvimellooniko? Noh, not even once. Älkää maistako, pysykää kaukana. Jos teillä on vihamiehiä, postittakaa tällainen ja naamioikaa se vaikka olut tölkiksi. Niin kauhea juoma meinaan, jos tällaista juo vatsahuuhtelun jälkeen, silti lerva lentää. Nii kauhee juoma.

 Tässä ajettiin jo hiljempaa, nappasin kuvan Heksasta, jonka jälkeen kaasutin paremmalla ohi, ja otin ihan vittuillakseen friendsien. Haha! Kyllä me tunnettiin itsemme maanteiden kingeiksi, ja matkakajaristakin soi Pelle miljoonan moottoritie on kuuma. Tiesittekö, että Pelle itsekkin on trävellännyt ympäri maailmaa, niinkuin mekin tällä hetkellä? Tietäkää tämä, ja kuunnelkaa biisien sanat uudessa valossa.

 Vietnaaamilaiset ovat maailman hemmoilevin kansa. Tällaisia rekkamiesten taukopaikkoja löytyy noin kilometrin välein, ja jokaisessa roikkuu hemmoja jotain kymmenisen kappaletta vähintään. Viilennyttiin hetki, kylmät Spritet ja hemmohetki, jonka jälkeen matka jatkuisi suoraaan eteenpäin. Kattokaapa, on melko ärsyttävän näkönen pehmeä hiekkaylämäki.  Kuvassa kaikki näyttää loivemmilta ja pienimmiltä mitä oikeasti ovat, esim vuorta on turha kuvata teille, koska sellaiset 3 km korkeatkin vuoret näyttää lähinnä Toppilan kukkuloilta.

 Pohkeet hapoilla Saharaa muistuttavilla dyyneillä. Meidän kevareilla ei mitään asiaa näin pehmeällä hiakalla, joten meni flipfloppi hommiksi. Ei me kuitenkaa mitään autiomaamarsseja jaksettu harrastaa, ei muutaku hemmo ainoiden puiden väliin ja vettä kitusiin. Täällä kun puskee mynchesteriä niin äkäseen tahtiin, että päivällä pitää auringon ollessa ylhäällä juoda jotain 5 litraa vettä että ees seleviää. Kusen väristä pystyy päättelemään onko juonut tarpeeksi. Mitä tummempaa, sitä enemmän pitäisi muistaa juoda. Ihanteellinen kusen väri on lähinnä veden väristä.

 Vihdoin Da Lat:issa, eli Dalaatissa. Muineesta tänne saavuttiin ihan perus paikallisonnikalla, mikä ei ollut sleeper. Matka kesti 5-6 tuntia, ja jousista taaskaan ei tietoa. Aika hassu homma oli, Heksan vieressä käytävän toisella puolella ikkunan vieressä (eli noin 1.5 metrii väliä) istui Kiinalainen hempukka, me aluksi luultiin että sillä on narkolepsia ku se tipahti iha instana onnikkaan noustessa, mutta siitähän se riemu alkoi. Nainen kuin vieteri, sen pää kolisi välillä ikkunaan välillä Heksan olkapäähän ja edessä olevaan penkkiin, ja pompuissa kattoonkin. Se ei heränny, taisi olla näitä Kiinalaisia Kung Fu naisia, joilla Feng Shui sen verran kohillaan että osaa keskittää kaiken Chi energian nukkumiseen....Maailman paras nukkuja löydetty.

 Dalatti on vuoristokylä, ja on tärkeä kaupustelupaikka ollut kautta aikojen. Nykyäänkin Dalantissa on useita ostoskatuja, sekä kauppahallin tapaisia, vähänniinku Tallinnassa siinä rannassa se merimarketti. Eli vaatteita ja krääsää toistensa perään. Tää kuva on ihan perus katu, ei ees mikään sen kummoisempi ostosparatiisi.

 Mepäs kerrotaan jotain nyt teille Vietnamilaisesta keittiöstä. Noh, ei vedä vertoja Intialaiselle, tai Indonesialaiselle. (ainakaan vielä ei ole löytynyt voittajaa, toisaalta ei vielä olla kokeiltu kuin kourallinen eri ruokia). Kadulta kuitenkin löydät hyviä vaihtoehtoja kuiville riisiannoksille. Ylemmässä kuvassa kadum subway patongi, jonka täytteeksi otettiin Chiliöljyssä keitettyjä naudanlihaboollsseja, sekä vähän kiinankaalia ja porkkanaa, messiin vielä pieni juusto ja äijät oli taatusti mielissään, paras Vietkongilainen safka tähän mennessä. Alemmassa kuvassa on vähänkuin pannukakun ja munakkaan risteytys, joka hyödynnettiin pitsan tavoin, eli päälle fyllinkiä. Meidän kinkkikänkyissä oli mm. Makkarraa, rehuja, chilijä, chilikastiketta ja juustoa. Molemmat näistä katuruuista jatkoon. Alle eurolla irtosi ruuat.

Tässä havainnollistetaan meidän matkustustavan ero näihin viikon lomalaisiin. Ne menevät tien toiselle puolelle fancy-ass kuppiloihin nauttimaan pikkurillipystyssä marttiinia, tai pahimassa tapauksessa Saksalaista olutta, joista pulittavat saman hinnan kuin Härmälässäkin maksaa. Noh, me taas vedetään paikallisittain, eli ostetaan 30 sentin paikallisen panimon byyrit, ja nautitaan ne aina suoraan kioskin pihalla olevilla kämäsillä muovipuutarhakalusteilla. Tuolit ovat korkeintaan 40 senttiä korkeita, eli aika hassun näköstä on ku isot miehet istuu vauvan tuolille XD.

 Toisin kuin muissa vierailemissamme maissa, Vietnamissa kadum koirat näyttää enemmän rotukoirilta mitä saastaisilta kirppuja ja matoja kuhisevilta sekarotuisilta syöpäläispiskeiltä. Tommosta wannabe-chihuhahuhuhuhaa olisi voinut rapsuttaakkin, mutta kovin ujo oli tämä kaiffari.

 Tässä aamupala missä kohtaa kaikki suhdanteet täydellisesti, hinta, maku & atmosfääri. Eli ostettiin torilta yksi vesimellooni puokkiin, ja sitte bannaaneja. Hintaa euro yhteensä, ja vesimelooonilla lähti jano, bannaaneilla nälkä, reissun paras aamiainen ehdottomasti. Me tänään päätettiinkin että seuraavat kaksi päivää ollaan 100% hedelmäkuurilla, koska me voidaan. Ja älkää nyt kuitenkaan sännätkö sinne siwaan tai kkk kauppaan, ei ne hedelm,, itse asiassa mää en enää ees kutsu niitä hetelmiksi, ne on mauttomia väkisin kypsytettyjä tuliaisia, eivät tuoretta ruokaa mikä olisi aamulla poimittu. Banaanit ovat parhaita mitä ollaan syöty ikinä, mutta vesimeloonin kuninkuus on yhä Goalla Intiassa, mutta saa nähdä, tuleeko parempaa vastaan.

 Dalatti on pikkuinen kaupunni, Oulua reilusti pienempi.. Reilusti. Niinkuin Muinessa, täällä olisi kierreltävää lähiympäristössä, sekä aktiviteetteja niille keillä massia riittää reilummin. Ryssät on pilannu nämäkin hinnat, sillä hinnat lukee eka vietnamiksi, sitten venäjäksi, eikä ollenkaan lontooksi. Me feidattiin Dalatti meleko nopiaa, mutta yksi Miksulle ylitärkeä, jopa reissun kohokohdan tittelistä kilpaileva kulttuurikokemus oli saatava kokeiltua ennenkuin paikka vaihtuu.

 Miksuhan on siis punaviinin ystävä, fanaattinen litkijä, sekopäinen ryystäjä, fiinisti porsastelava, maulla pröystäilevä ja kielenalla pyörittävä viininmaistelija. Dalatti on vietnamin viinipääkaupunki, täältä saa paikallisilla vuorilla kasvatetuista isoista rypäleistä paikallisissa vesivoimalla toimivissa panimoissa valmistettua aitoa, rehtiä, oikeaa, Vang Đàlạt viiniä. Miksu testasi punaisen, Heksa valkoisen.

Arviot: Miksun punainen Dalatti.

-Helppo, rypäleet eivät niin tanniinisia kuin etelä-amerikkalaiset sukulaiset, sillä kooltaan ne ovat suurempia, mutta väriltään haaleampia. Viini ei siis kuivaa suuta kuin normaalisti lempiviinini tekevät. Maultaan hedelmäinen, ja tarkoitan nyt oikeaa, mehukasta hedelmää, raikasta, ei missään tapauksessa hilloinen. Tiivistettynä; ei ruuan kanssa, mutta seurusteluun helppo juotava, alkoholi ei maistu läpi, joten menee myös ehtoollisviininä. Jatkoon big time.

Heksan valkoinen Dalatti.

-Suuhun tullessa hieman siiderin tapainen, mutta jälkimaku oli huomattavasti viinisempi. Koostumus oli hapokas ja rikkoi makeuden. Iisi juotava, sopii erityisesti juustojen kanssa. Jatkoon.

Juomista taasen ruokiin..

 Lautasella on rillattua villisikaa. Meidän keskustelu meni näin:
Miksu: Heitä safkis.
Heksa: Eikö se sparkata vasta ku lopetetaan syöminen?
Miksu: Nimenomaan.

Paikallisilla on tapana jättää vähän turhan raa'aksi liha, ja nämä wildboarit oli liian silavaisia, emme tuomitse elukkaa vielä kokonaan, mutta ensikerralla täytyy olla ihan sisäfilettä. Punainen Saigon on vihreää sisarustaan hiukan pienempi pullo, hiukan miedompia ja ihan hint of vähemmän voltteja.

 Dalaatti oli siis myös tarkoitettu lähinnä hillokeisareille jotka kiipeilevät seiniä pitkin, käy ORJA-ELEFANTTI AJELUILLA, mitä me ei todellakaan tueta, tai sitten käyvät kattelemassa vesiputouksia, jotka me löydetään halvemmalla, tullaan siihen myöhemmin. Kuva puistosta, ihan perus puistosta, ja kuten kuvastakin voi tarkkasilmäinen hahmottaa, on Dalatti valonkeidas keskellä vuoristoa. Valoja siellä, valoja täällä. Ville valo.

 Me ei sitten koskaan ostettukkaan omia moottoripyöriä syistä että: Meillä ei oo viisumia. Eli, nyt 2 vk täällä Vietnamissa ihan muilla konsteilla matkaten, jonka jälkeen Kambuijjaa ja Laosia, ja pohjois-vietnamissa sitten kokonaan toinen reissu Laooosin jälkeen. Eli Vietnami kahessa osassa, ja ekana nyt oli likanen etelä. (oikeesti ei likanen). Tässä virallinen sleeperonnikkaposeeraus, matkasimme yöllä nykyiseen siaintiimme, Bảo Lộc:iin, eli Balokkiin.

 Saavuttiin yöllä noin 01:00 - 02:00 aikaan Balokkiin, ja löydettiin reissun paras hotellihuone ihan vaivatta. Kelatkaapa tätä; 5 dollaria per naama, eli mitä noin 4e, sisältää: Tuulettimen, taulu TV:n, kaksi king size sänkyä, 2 yöpöytää, vaatekomeron, oikeasti kuuman suihkun, länsimaalaisen VEDETTÄVÄN wc pöntön, ja uskomaton viidakko/vuoristo maisema. Voi veljenpojat mäsanon, tähän kuuluisi vielä roomservice, mutta ollaan sen verran foliohattuja että pidetään tossa ovessa sitä "Do not disturb" flaijeria, että henkilökunnan köyhät siivoojat eivät saa tilaisuutta tulla varkaiksi. Ne varmaa luulee että me ollaan homoja ku on tollane lappu 24/7 ovessa, niinku vastanaineilla konsanaan :D hahahaha

 Miksun silimissä vilikkuuuuuuu yöööööön ainoa valopilikkuuuuu. Täällä on ei ketään muita kuin me liikkeellä tähän kellonaikaan. Mainittakoon myös, että ollaan tasan ainoat länkkärit täällä. Ei olla nähty ainuttakkaan, ja tämä on huikeaa, just tätä me haetaan ja siksi feidattiin perus turistirysät, Muine, Saigon & Dalatti. Tämä on place to be, ihmiset aitoja, ystävällisiä, ja täällä sielu lepää. Ainoa hankaluus on se, että kukaan täällä ei puhu englantia, mutta yleensä saadaan osoittelemalla ja viittomalla asiat hoidettua, viimeinen vaihtoehto on hahmottaa kynällä paperille.

 Vietnam on kommunistinen valtio. Kuin neuvostoliiton aikaisia Propaganda postereita on liimailtuna joka taloon, seinään, aitaan. Lippusaloissa liehuu Vietnamin ylväs punakeltainen lippu, ja joskus perinteinen Sirppi & Vasara. Meininki täällä on "Rakennetaan Vietnam yhdessä", ja useista sodista voitokkaana Vietnamilaiset ovat ylpeitä kommunismistaan. Täällä se näyttää päälleppäin toimivankin. Ei näi ryysyläiskerjäläisiä läheskää nii paljoa mitä näissä lähimaissa. Voisin jopa väittää, että Tallinna on ghettosempi mitä vaikka tämä Balokki. Tää on niin kaunis kaupunkipahanen, että veikkaan että asukasluvulta tämä keskusta on kymmenes Oulusta, wikipedia kertoo 2003 olleen 151k asukasta täällä, mutta alue käsittää myös maaseudun missä suurin osa ihmisistä elelee. Me ollaan siis ytimessä.

 Me tykätään poseerata hassusti, on kivaa elää "julkkiksena" ja saada ihmisiltä niin sydämmellistä kohtelua kuin kuninkaalliset :D tottakai annetaan takaisin, muummuassa tupakka on kova sana täälläpäin maailmaa. Tarjoamalla Intialaisen bidin mitä ostettiin Malesiasta Kuala lumpurin pikkuintiasta, saa varmasti kaverin kenestä tahansa. Myös paikalliset tykkäävät siitä että ollaan yritetty oppia paikallista kieltä, helevetin hankalllaa jos vertaa esim Indonesiaan, koska kirjaimissa on kaikenlaisia väkkyröitä, ja vaikka koitat lukea paperilta esim. "NA NGHI", eli etsit majapaikkaa, ei kukaan älyä mitään, ennen kuin näyttelet nukkuvasi. Eli täällä pärjää vaikka osaisit vain Suomea.

 Miksu neuvotteli banaaneista, Vietnamissa ne on parhaita tähän asti. Ja aika hassua, että esim Suomessa vihreät banskut on raakoja ja mauttomia ja kovia ja ei hyviä, mutta tänään aamulla kun ostin bannaaneja, oli vain kirkkaan vihreitä tarjolla. Heksa vielä pääsi sanomaan että ostippa raakoja banaaneja, mutta kuorin, ja maistoin, ja luulen että Heksuliini näki silmistäni että nyt täytyy perua puheet paskasta banaanista, antoin maistiaisen Heksalle. Sanoja ei tarvittu. Hetki oli kaunis, ja silloin päätimme että nyt alkaa hedelmäkuuri.

 Kahvikansa sielläpäin varmaan tuntee käsitteen "pressopannu", esimerkiksi meijän kanssa hemingwayssa rotuaarilla kahvitelleet kaiffarit ja tutut tietää mikä se on, eli semmonen snadi metallituoppi, jonka sisällä on puristin, mikä puristaa kahvista kaiken mehun ulos. Noh, tässä kuvassa on Vietkongin versio, mitä ei paljoo puristella. Kesti noin 15min saada hörpyllinen kahvia. En ole ennen nuin vahvaa juonut, ja tempasin sen ykösellä, paikalliset nauroi :D Heksa veti kuitenkin etiketin mukaan, ja säästyi nololta naurulta toisinkuin minä.

 Isän, ja pojan, ja pyhän hengen nimeeen. Aaamen, Aaamen, Aaa aaa meeeeen. Kuten meillä on tapana, vieraillaan me jokaisessa avonaisessa kirkossa, luostarissa, moskeijassa tahi temppelissä. Tämä kirkko oli ihan siisti, jokseenkin vähän tylsähkö sisältä verrattuna esim Indonesialaisiin kirkkoihin..Mutta ei ihmekkään, vain pieni osa on kristittyjä täällä, me ollaan tavattu lähinnä Buddhalaisia sekä Taolaisia.

 Keskustaa Balokissa. Yhtä ytimessä mitä letkunpuisto Oulussa. Ilma oli onneksi hieman pilvinen, välillä "viileä" 25 astetta tuntuu ihanalta iholla pienen tuulenvireen kera.

 Jos olette ihmetelleet, mitä tarkoittaa käyttämämme sana "Kadum". Noh, tässä näette juuri 3 kadumia meidän kanssa huutamassa "JA! JA! JA! JA!", eli agressiivista kippistelyä. Homma meni aikalailla näin, käveltiin pyörätiellä, noi kyyläs meitä tottakai ku ollaan ainoat valkoset täällä, niin me heitettiin perus Xin Chao tervehdykset pikku Wailla, ja heti saatiin kutsu pöytään. Eka kysymys oli "you america?" johon me vastattiin yhteen ääneen: FUCK AMERICA. Tästä alkoi ilmaisen Viinan ja Kaljan loppuillan kestävä tarjoilu, vaikka yritettiin kieltäytyä ja tarjota itsekkin. Me oltiin kunniavieraita pöydässä....Voisitteko uskoa, että sama kävi meille kahtena iltana peräkkäin? Nii- in, sitä mekin, ei ole mahdollista SUOMESSA, mutta mitä tekään Vietnamista oikeasti tiedätte, ei ne jenkkileffat kerro mitään.

 Oltiin kävelyllä laiturilla, koska oli täysikuu ja haluttii kattoa tähtiä vähän. Miksu sitten auttoi paikallista kalastajaa nostamaan simpukka & kala saaliinsa veneestä laiturille, voisi sanoa, että tällainen pieni auttava toiminta parantaa Suomalaisten mainetta maailmalla. Älkää töpeksikö, olkaa kohteliaita, älkää roskittako, kunnioittakaa jokaista ammattia, ja ennenkaikkea, kertokaa että olette Suomesta. Eihän nää täällä tiiä Suomea, muuten kun vasta "Finland yes Nokia Nokia Yes yees" jälkeen. Yksi taksikuski Dalatissa tosin tiesi Jari Litmasen Ajaxin ajoilta, koska oli jalkapallofani.

 Aurinko on juuri laskemassa, maisema on mielestämme kaunis, mitä te olette mieltä?

 Ylimpänä kuvassa oli portaali pyhään Budhalais luostariin. Luostarissa asuu varuskunta-tyyliin munkkeja, jotka noudattavat tiukkoja sääntöjä. Munkkeja ei saa koskettaa, munkkeja täytyy Waittaa todella korkealta (näette sen myöhemmin) sekä et voi olettaa, että munkki pyhän asemansa takia morottelisi sinua takaisin. He eivät ole ylimielisiä, vaan ylirauhallisia. Kelatkaa, ne rukoilee syö ja nukkuu vain. Seksiä he eivät saa harrastaa, ja onkin kuultu huhuja vanhasta Kiinalaisesta keisarinhovin perinteestä....Eunukkisoinnista, eli yks kaks pallit lähti piks paks. Keskimmäisessä kuvassa Miksu naurattaa paikallisia ihmisiä pelleilyllään, sillä onhan hän kuitekin suht karismaattinen, eikä turhia häpeile ulkomailla. Alimmassa kuvassa Heksa Suomentaa mulle sitten vähän Budhalais kansantaruja, sillä Balokin murre on sen verran paksua että en just ja just saanu ihan ite selvää... Onneksi Heksa osaa suht täydellistä Vietnamia.

 Wai-tervehdys, eli Wai. Tätä asentoa käytetään rukoillessa, ja tervehtiessä. Se ei ole kuin karatekoilla, eli kädet eivät ole yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, vaan luonnollisesti rentona, kunhan kämmenet koskevat toisiaan sormet suorana, keskisormi miltein leukaa hipoen, pää pienessä etunojassa. Jos tervehdit korkeampi arvoista herraa tai rouvaa, nostat kätesi korkeammalle, ja lisäät etunojaa hieman enemmän, mutta jos kyseessä on korkeimpia ja arvostetuimpia ammatteja, kuten Munkki tai Presidentti, nostat kätesi ihan otsaasi asti, ja lisäät radikaalisti etunojaa, ikäänkuin nöyristelet viimosen päälle. Tämä voi kuulostaa teistä nyt siltä että "en vittu lähe kumartaa mitää riisisilmiä hah paskat", mutta tällaisilla pienillä eleillä saat ystäviä, neuvoja, ilmaisia juomia, ruokia, sisäänpääsyjä, kutsuja, arvostusta ja ennenkaikkea Hyvää karmaa hyvistä teoista.

 Ylemmässä kuvassa Rauhallisuuden-yksikkö, eli Luostarin päärakennus itself. Kuten huomaatte, on se Kiinalaistyyppinen, liekkö kuinka vanha. Vietnamhan oli ennen Kiinan hallitsemana tuhat vuotta, silti Kiinalaisia ei täällä tunnuta vihaavan niin paljon mitä ryssiä tai jenkkejä. Buddhismin tärkein piirre on rauha. Rauhallisuus, stay calm and keep cool. Alemmassa kuvassa Miksu näyttää esimerkkiä Hindujen tyylistä hiljentyä, kenties munkit tunnistivat eleen, sillä onhan Buddha hindujumalille sukua. Tiesittekös sitä?

 Noniin, tässä on taas Miksu suurta kokemusta rikkaampana. Ollaanhan me rukoiltu kristittyjen kirkoissa, kunnioitettu palavaa vainajaa Varanasissa, hiippailtu moskeijassa, juhlittu hautajaisia Tana Torajalla viidakossa, ja nytten, aivan uusi juttu. Aito Buddhalainen bomshivashaka-sessio, puhutaan iltarukouksesta. Ensin kädet nostetaan Wai asennossa noin mulkun korkeudelta hitaasti ihan otsaan asti, jonka jälkeen polvistutaan ja kumarretaan patsasta päin, sen jälkeen noustaan raaaaauhallisesti ylös, ja sama toistetaan vielä kaksi kertaa, jonka jälkeen patsas vaihtuu. Sama tehtiin kolmelle eri patsaalle, sillä jokainen patsas tuo erilaista hyvyyttä. Miksu toivoi meille Buddhalta reissuonnea, että mitään pahaa ei tapahtuisi. Kuvassa esiintyvät harmaavaatteiset immeiset ovat munkkeja, täällä ei pidetä oransseja pukuja kuin Kiinan Kung Fu munkit, tai Laosin Luang Prabang Munzesterit tai Khmerien OG jumalanmiehet. Rehellisesti sanottuna, Miksu ei ole flipannut, mutta aidosti nautti kokemuksesta. Nämä on reissun suolaa, kaikki mitä et voi Suomessa kokea.

 Kuten jo aijemmin mainittiin, munkkeja ei saa koskettaa, mutta hän ei olekkaan sonnustautunut harmaisiin kuin gandalf konsanaan, vaan hän on "pyhän varuskunnan alinta paskaa", niinkuin inttitermein voisi sanoa. Hän oli Munkkimortti, eli noviisi. Koulutus oikeaksi Munkiksi kestää yhtäkauan kuin kadettikoulu, eli 4 vuotta. Yhtäläisyyksiä siis inttiin löytyy, kuri, siisteys, tukkatyyli, pituudet, ja selibaatti, (varuskunta-alueella) mutta munkit eivät sitä saa harrastaa missään. Tutustuttiin siis tähän morttiin, joka osasi yllättävän hyvin englantia, ja saimme vähän selvää hänen selityksistään, me keskusteltiin mm. Buddhalais historiasta, Vietnamin paikallishistoriasta sekä Munkkikoulutuksesta. Miksu myös pyysi mortindeeruksen rukoilemaan kanssaan, sillä olihan Mikedi juuri oppinut aidon buddhalais rukoilutekniikan. Mortti oli otettu, ja tottakai rukoili Miksun kanssa. Täällä luostarissa maailma on eristettynä, ja rahan sijasta täällä vallitsee rauha.

 Mutta mihimpä kissa karvoistaan pääsee, tottakai meillä on selkäytimissä hassut poseeraukset, koska se vaan on niin pirun hauskaa niin paikallisille kuin itsellekkin :D

 Nämä ylemmät kuvat ovat molemmat tästä meijän 10 dollarin hotellin penthousesta, kattoterassilta. Näkymä on laaja, ja lumoava. Ollaan juotu Saigonii Saigonissa ja Dalattii Dalatissa, mutta Saigon maistuu myös muualla, onhan se perkkkeleeen jees, mutta myös halvempaa kuin vesi... Eli pistää miettimään, säästänkö ja juonko oluen, vai törsäänkö rahat veteen? Noh, oltiinhan me Sulawedellä melkein kuukausi selvinpäin joten saadaan me pari olutta ottaa, varsinkin kun paikalliset tarjoaa... Alemmassa kuvassa Vietnamin lippu, se kertoo vahvasti kommunistisesta valtiosta, mutta on myös todella tyylikäs lipuksi, eikö vain?

 Toi jätkä ei puhunu sanaakaan englantia... Laskekaa monta peukaloa sillä on.

 Osasyy miksi jenkit otti turpaan Vietnamilaisilta sisseiltä olivat ääri-olosuhteet. Täällä sataa nyt kirjoitus hetkelläkin rankasti. Ne jotka ovat Vietnamissa käyneet, ja todistaneet sadetta, tietävät että Vietnamilainen rankkasade aint nothing to fuck with. Pisarat ovat melkein kolmelitrasia, ja sitä tulee semmosella paineella että vois luulla Zeuksen pesevän lentäviä hevosiaan painepesurilla. Vettä saattaa tulla viikkojakin putkeen, mutta ei pitäisi nyt tähän aikaan vuodesta meidän kohdalle sattua niin pahat monsuunit. Noh, sade kuitenkin yllätti eilen meidät, ja hyökättiin lähimpään kuivaan tilaan. EGAME kahvilaan, eihän sieltä kahvia saanut, mutta kofeiinipitoisia kylmiä juomia, sekä tietokoneen jolla voi pelata LAN verkossa pelejä, me pelattiin Vietnamilaisten kanssa League Of Legendsiä, taso on kova täällä Kaakkois-Aasiassa, mutta kahvilan omistajat lainasi meille diamond accountteja joilla oli kaikki maholliset ukot, runet, masteryt tms yms, joten ei me ainakaan Suomea nolattu. Voitot taisi jäädä 4-0, Suomi vei. Sade kun lakkasi, mekin lähdimme, noin 2 tuntia pelittämistä tehokoneella maksoi euron... Vois luulla että sähköön menee enemmän, millähän nää tienaa?

 Noniin. Tässä kuvassa Miksu oli vielä sinkku. Aika hassu juttu nimittäin tapahtu, oltiin tuossa ihan vaan yhellä vihreellä saigonilla ja ei siinä, poristii niitä näitä ja sitte meiltä viereiset tytöt kysy saako ne ottaa kuvia meistä. No, nehän otti. Ne puhu vähä englantia, ei paljoa mutta vähän, näyttivät niin sakkolihasilta että ei me uskallettu mitää jerryttää sen kummemmin, mutta kuinkas ollakkaan, tänään oli tullut Miksulle facebookkiin viestiä toiselta pimatsulta, ja se oli laittanu Miksusta ja itestään yhteiskuvan FB, minkä kuvatekstinä komeilee suomennettuna "Minun uusi poikaystäväni <3". Selvisi myös, että ne oli ihan täysi-ikäisiä. Ei mitään,,, kai sitä sitte Miksu on varattu? xd oli tullu myös siihen kuvaan jotain "hyvä vartalo" ja "olette upea pari" kommentteja sen muikkelin kavereilta. Kohta alkaa tuntumaan siltä, että mitä diipimmälle aitoihin mestoihin Vietnamissakin eksytään, sitä paremmin pääsee juttuun heitukoiden kanssa. Indonesia oli niin Islamimesta, että siellä ei saa ees halata tyttöä, nii johan on perseestä. Täällä saa, ja niin mekin ollaan tehty DAILY.

 Kadumruokaa. Siinä on mitä jotai, swiit potatoo, vähä duckfiittii, chikkenii, porkkii jotai pient biiffii, näitähän on mitä näitä nyt on.

 Täällä on myös uusnatseja, onhan tämä Saksan entinen siirtovaltio. NOT, Ranskan entinen, ja tolla ei oo tekemistä natsien kanssa, vaan se on svastika, alunperin hindu uskonnosta hyvän onnen symboli. Näitä, plus muitakin hindu yhtäläisyyksiä löytyy reilusti Vietnamista, sillä onhan hindu kenties maailman vanhin pääuskonto.

 Siellä nuorukaiset viettivät välituntia koulunsa pihalla, me oltiin kävelemässä ohi ja päätettiin piristää vähän heitä! Onhan se hauskaa, kun yhtäkkiä tämmöset kalkkilaivan kapteenit tulee heittämään "Ralli-vietnamiksi" tervehdyksiä ja huutoja ja viittomankieliä :D Pelastettiin lasten päivä, varmaan vielä juhannuksena puhuvat kuinka pääsi porisemaan valkosille ihmisille.

 Iso keidas, pieni kaupunni. Voisitteko päätellä kuvasta, että tääkin on ns "keskustasta"?

 Kyllä täälläkin jotku elelee leveesti, vaikka tovereilla pitäisi olla yhtä paljon kaikkea, joku silti on hillokeisari, joku massipäällikkö kun joku taas rahamies.

 Miksun jo bravuuriksi muodostunut "Hups, mihin se käsi menikään?" -poseeraus, mikä tapahtui alunperin Hampissa, Intiassa. Kyllä Miksu on tissimiehiä.

Elikkäs, päiväretkellä tänään oltiin nimeltämainitsemattomassa vuoristovesiputousmestassa, siellä ei ollu meijän lisäksi yhtään turistia joten ei ollu pilalla, siksi ei nimeä sanotakkaa. Me tommosella aidolla vuoristoradalla laskettiin vuorta alas sinne vesiputoukseen, toimi siis ihan mekaanisesti ilman sähköä koska oli semi jyrkkä vuori. Miettikää, VUORISTORATA VUORISTOSSA RATA, eli aito keissi. Nuissa oli jarrut, ja mutkiin piti jarruttaa mikäli halusi hengissä selvitä alas asti. Noi kiihty varmaan johonki 40 km/h, mutta pakko oli jarrutella koska nuissa nopeus tuntu samanlailla ku moottorikelkassa.

 Pysähdyttiin ottamaan kuva vuoristoradan matkalla tollasesta pikku koskipurohärpäkkeestä, sillä näitä menee täällä viidakoissa ristiin rastiin. Matkalla ei ois saanu pysähtyä sen takia että joku toine ei pamauta täysiä perään, ja siitä yks Vietnaaaam alko vähä inisemää, mutta ei mitään, mehän ei osattu englantia tässä tilanteessa ollenkaan ja hymyiltiin "yes yes good good yes yes", näin selviää ilman sakkoja.

 Vesiputousfriendsie. Ei niin megalomaaninen kompleksi mitä Sulissawesissä oli, mutta tää on rehellisempi putous eikä semmonen ylitosijyrkkä koski. Siisti, mutta voitte arvata kuinka puskee mynniä täällä kun kuuma yli +35 ja päälle vielä viidakon ja vesiputouksen kosteus. Meinaan oli äijät niin märkiä että huuhhuh.

Miksu käyttää uniikkia rättitekniikkaa päässä, ja sillä ei valu hiki silmiin. Heksalla ei ollut seikkailijahattu mukana, joten naama piti huljuttaa kirkkaassa viidakkopurossa =)

 Aaaaaaaah, kuvassa ei näy, mutta tossa on kokoajan sateenkaari. Miksu oli todennäköisesti transsitilassa, ikimuistoinen skenaario. Laosin Kuang Si fallseja venaillessa...

 Nyt otan kyllä tästä kunnian itelle, näin hyvää kuvaa ei oteta ihan joka vuosi, meinaan, kattokaa sommitelmaa, kontrastia ja yksityiskohtia. Komea maisema ja kaunis malli, vai mitenpäin se meni?

 Nyt oli kyseessä maailman kuumottavin riippusilta mitä ollaan kävelty, koitelin riippusillat on jotain Golden Gate Bridgejä verrattuna tähän, tää heilu ja huoju niinku heinämies sahtipäissään elokuussa. Tossa oli myös jalan mentäviä reikiä, eli askeleetki piti kattoa. Pudotus tonne matalaan kivikkoiseen jordaaniin ois ollu 5-6 metriä, eli ei siinä ilman haaveria ois selvinny. Selvittiin.

 Vähä viidakos vähä, ja kuten kuva kertoo, mynni on vahva tässä. Sitä puskee joka ihohuokosesta semmosella litran tuntivauhdilla, mutta mitäpäs voit olettaa näillä leveyspiireillä? Ihanaa tämmönen vaihtoehtoinen talvi. Kommentoikaapa muuten alas minkälaista Suomessa on, ois kiva tietää onko esim pakkasta ja lunta Oulussa?

 Ne ketkä Miksun tuntee, tietää että kyseessä on viimoisen päälle KungFu innokas yksilö, ja edes reissussa ei parane unohtaa taitojaan, päinvastoin, niitä on hyvä kehittää. Aito bambu on vahvaa, sillä on hyvä jysäytellä harjoitus-iskuja.

 Ugh bugahaga kul bulublu agahh bom bom!!!!!!!

 Katolilaiset kristityt jumaloivat Ave Mariaa, täältäkin viidakon siimeksestä löytyi ihan marmorinen kappale, hengellisenä henkilönä Miksu tarrasi neitokaista tälläkertaa kuitenkin vain kädestä kiinni, ja toisella piteli kaulassaan roikkuvaa jesseä, ja siunasi alla kuvan ottavan reissuruunan.

 Näyttää et ois muka havupuita, mutta ei ne oo :D Kyllä tässä viidakon ytimessä ollaan, täällä puut on tosi korkeita. Tiesittekö että Bambupuu voi kasvaa 91cm vuorokaudessa, kun olosuhteet ovat oikeat? Jenkit poltti Vietnamia napalmilla, "raivasi" itselleen teitä... eivät poloset ylimit arvanneet että viikon päästä siellä möllöttää 6 metrisiä bambumetsiä missä pitikin olla autio tie jeepille...

 AITO LIAANI! Näitä oon nähny vaan mustanaamiossa ja tarzanissa, mutta nyt löyty aito liaani! Tossa Miksu hetken tartsanisoi kuin apinamies. On ne vaan kestäviä, joustavia, ja käteviä ööö "oksia"? Nuista voidaan rakentaa riippusiltoja, ja niiin on täälläkin ennen tehty.

 Sovittiin ehkä turhan aikasin treffit taksikuskin kanssa, ja tommonen puolisentoista tuntia vesiputousta yytsiessä meni turhankin nopeaa, mutta oli aika matkata takaisin vuoren päälle, tyylillä.

 Paluumatkan pysty ottaan chillisti, ei tarvinnu jarrutella, itseasiassa noissa ei jarru ees toiminu, eikä turvavyöt. Melko nopeaa taas oltiin vuoren piällä. Oli kyllä niin mahtava koko tää päiväretki, että pistää miettimään, miksi, oi miksi ei kaikki joilta löytyy edes tonni lompakosta, miksi he eivät ota vaikka edes kuukauden irtiottoa? Nämä muistot elää ikuisesti, se sun uus käytetty nissan on paskana parissa kuukaudessa.

Tiiättehän te, yks aisti poissa nii muut vahventuu... kiitän silti luojaani että tämä aisti toimii kuin junanvessa.


Eli nyt ollaan päivitetty taas ainaki viikon edestä, ja meidän suunnitelmat on auki. Ajateltiin kuitenkin käydä nyt kambodza-laos ja sitten loput vietnamista, koska rajanylityspaikat ovat joko pohjoisessa tai etelässä, ja täällä etelässä ei tulisi niin kiire, ja mehän ei haluta kiirehtiä. Päivä kerrallaan. Toisaalta,eihän sitä tiedä mihin me päädytään, Vietnamikin tuli puskista, ja nyt ollaan vähän mietiskelty myös Myanmaria eli Burmaa...... Heittäkää kommentteihin ehotuksia nii katellaa mitä keksitää! =)