perjantai 30. lokakuuta 2015

Kaakkois-Aasia AKA Indokiina part 1

Jouuu, kutt kuule!

Tervehtykset sinne härmälään täältä päiväntasaajan toiselta puolelta!

Sijainti: Makassar, Sulawesi, Indonesia.

Elikkäs, niinku jokkainen varmaan tietää, tänne ei ihan lyhkäsin ole matka, eikä sitä voi lentää suoralla lennolla, ellet ole john travolta. Matkan teko alkoi meillä tiistai iltana, kun Heksan mammari pickas meikät sekä Ipet kyytiinsä ja swängäiltiin suorinta tietä Oulunsaloon, mistä lähtimme Helsinkiin odottelemaan aamuista konettamme.

 Vaikka olimme nukkuneet Ma-Ti yön lähinnä paskaa koiran unta, ei väsymys vielä helsinkissä haitannut, vaan päin vastoin, jauhoimma skebulaa hollanttilaisen Davidin kanssa koko yön, kertoen lähinnä Suomesta. Hän oli haltiossaan jopa koivu puista lol.

Anyway, sitten lähti kone Milaniin, ensi vaikutelma kentästä oli "no nyt on aika ghettonen tapaus", mutta kyllä sieltä löyty ne kaikki maholliset Guccit ja Armanit ymsjnetms, mitkä ei tietenkään meitä kinosta. Pizzaslice ois maksanu jotai 8e semmosista näivyttenyistä, scratch that shizzle.

(helvetin pitkä lento tässä välillä, pari kivaa oululaista hempukkaa piti seuraa lennon aikana, siinä missä sarssinkantajat vetäs potlojot jo koneen noustua)

Seuraavana oli vuorossa Hong Kong, varsinkin meikäläinen oli ihan ylimielissään vanhana Kung-fu enthustian-Miksuna. Kenttä oli vähän överi, hyvä kaikin puolin, sisälsi mm. Metron geittien välillä sekä Bruce Lee gallerian. Täällä myös rikottiin helleraja, asteita oli 27c aamu kuudelta.










Seuraava stoppi oli Bangkok, joka ei vakuuttanut yhtään mitenkään, paitsi lämmöllä. Kuuma ku pätsi ;) Aikaa lentokentän vaihtamiseen oli noin 5h, ja haluttiin käydä jossain khao sanin kulmilla kattelemassa ennen Don Mueangin kenttää,,, noh, eihä siitä mitään tullut, kaiffari joka taksia ajeli ei puhunut VIRALLISESTI SANAAKAAN LONTOOTA, ja kyseessä oli jonkin sortin lentokenttätaksi, eikä kuljettajaan voinut juurikaan vaikuttaa. (Pimeä tai Legitti). Me osoteltiin sormella mihi se ajelee, ja siinä väsymyksen multihuipentumassa ei ois välttämättä jaksanut sellasta säätöä sen tyypin kanssa mihin se sitte siinä rupes. Kaikennäköstä kitinää jostain hevonvitun tullimaksuista, mitkä taksikuski aina ite maksaa, mutta kai tällä thaikulla kiilsi bahtin kuvat silimissä. Hypättiin melkein liikkuvasta autosta pois heti ensimmäisiä tuk-tukeja keskustassa nähdessä, sillä halusimme vaihtaa sellaiseen. Ne ei kuitenkaa halunneet ajaa toiselle kentälle, joten lähettii kävellen seikkailee. Anyway, kyllä me se tiedettii että bangkok on paska kaupunki.

Välimaininta, nyt alettaisiin huomata, onko Indonesian metsäpalojen savusta vielä haittaa, noh ei ole. Mitään savua / hazea ei havaittavissa, ei Kuala Lumpurissa, eikä sen jälkeenkään. Ovat varmaan sammuneet jo.

Seuraava kaupunni, Kuala Lumpur, Malesia. Saavuttiin myöhään illalla paikallista aikaa, ja ollaan tässä vaiheessa valvottu ilman päihteitä kevyet 45h, eli Hotelli tuli tarpeeseen.

Kuala Lumpur on överi, ääripäittein kaupunki, sieltä löytyy niin 88 kerroksisia tuplapilvenpiirtäjiä, kuin wannabe-Pahar Ganjia little Indiasta. Sinne kannattaa reissaajan suunnata, sillä guesthouset on halpoja, keskustaan on lyhyt matka, ja bazaareilta voi poistella, latureita, kuulokkeita, muistitikkuja (mikä oli pelkkä ontto kotelo..), sekä tärkeimpänä jo Intiassa koukuttaneet Bidit & Chainikhainit, you name it. Kerettiin tiedustella vähän lähikortteleita ja nähtävyyksiä, ja aamulla oli lähtö kentälle mistä saapuimme tänne.

Indonesia, Sulawesi, Makassar. Lyhyesti; kenttä oli Oulunsalonkentän kokoinen, vitusti ukottajia, lämpöä +35 ja ilmankosteus 98%. Tämä kaupunki ei tietenkään kerro saaren todellisesta luonteesta mitään, sillä niinkuin aina; kehitysmaiden suuret kaupungit ovat likaisia, ghettoisia ja täynnä kusettajia. Tämähän ei meitä haittaa, sillä kyseessä on vain välietappi, nyt herättiin, ja lähdetään poistamaan huomiselle bussiliput pois täältä, sinne missä rannat ovat palmuisia, vesi kristallin kirkasta & hemmo puitten välis... Tämä päivä siis vielä näitä "Hello mistereitä", ja siihen keskustelu tosiaan jää, nimittäin englantia täällä ei oikeastaan kukaan vielä osannut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.  Ollaan kaupungin lähestulkoon ainoat Eurooppalaiset, satavarmasti nuorimmat. Sormilla voi laskea, kuinka monta länkkäriä täällä ollaan nähty. Tytöt täällä on ylimielissään meistä salskeista nuorukaisista, päät känntyilee, "i love you" huudot raikaa, ja kikatus kuuluu. Kaupungissa on paljon "kareoke" baareja, jotka todellisuudessa ovat bordelleja, mutta me feidattiin eilen omamme, sillä valoja ei ollut, bisse oli lämmintä ja ilmassa oli ryöstön merkit. Limpsaa ja huoneeseen chiluxoitumaan. (yöllä käytii kfc iha läpällä)

Seuraavana vuorossa video. Netti on hias, ja ei mennä takuuseen saadaanko heti toista laitettua. Tämän uppaaminen kesti 405min.


https://www.youtube.com/watch?v=Yf7HisYpnN8