tiistai 17. marraskuuta 2015

Kaukana kaikesta on pienenpieni saari

Hojohojo!

 

The Denassa päätettiin ottaa kevarit alle, ei ole kätevämpää tapaa tiedustella lähialueita kuin kaksipyöräisellä, aurinko paistaa täällä suoraan ylhäältä, ja porottaa niin maan perkelleen kuumasti että ajaessa tuulenvire viilentää kuin Cool Aid sacramentossa. Petroli maksaa n. 60-70 senttiä litralta, ja sitä saa Intiastakin tuttuun tapaan valtakunnan joka kymppäriltä muovipottuina.



 Mitä me sitte löytettiin, noh, esimerkiksi tämmönen nimeltämainitsematon, ristinsieluton, valkosella hiakalla ja kirkkaalla makealla vedellä varustettu merellisen atmosfäärin omaava vesistö, mikä oli siis helevetin iso järvi. Niinku Inarijärvi ilman saaria.

Cätti nappas meistä digimatskua

Tarkenee ja kelepaa lymyillä.

Järvellä vierähti aika aina auringonlaskuun asti, limpsaa sippaillen ja hemmossa heiluen, tottakai uitenkin myös.
Seuraavan päivän agenda oli käynnistää prätkä heti herätessä, ja suunnata nokka kohti läheistä vesiputousta. Jotai parikytä kilsaa viidakkoon, siellä avautu iha yliluonnollisen kaunis, koko vuoren pituinen, kirkasvetinen, täysin sademetsän viidakoittama VESIPUTOUSPORTAIKKO.

Äijät vilvoittelee viilees kylypyssä, näitä uima-altahia oli useampia eri leveleillä.

Isompaa leveliä

Viimesenä tehtävänä TheDenassa oli sitten vähän vakavampi asia. Nimittäin, kun Heksa myllytti vuoristokoiran kanssa Rantsupajos, piti hoidella niitä Rabieksen jälkiestolääkitysmeininkejä. Ilman hoitoa Rabiekseen kuolee 98.8% varmasti. Hollantilaiset frendit sano ettei heksa selviä. Selvis. Tätänykyään se koiranperkeles on kuus jalkaa maan alla, ja iltapalana rehtiä rekkua. Maistu torimuikulle vähäc, mutta ajatuksena kevyesti nääfty. Ipe koiram_miehenä ei kyennyt atrioimaan mustilla, mutta solidaarisena otti lautaselle sitten nämä ebolaakin levittävät hedelmälepakot :D xd lol

Estolääkityspiikit oli finaalissa.. pitäkää peukkuja. Bom shiva heksapeople.

TheDena oli place to be, mutta moottoritie oli kuuma. Vuokrattii kuski autoineen, ja lähettii keskiyöllä ajamaan kohti Ampanaa, josta matka kävisi sitten Togianin paratiisisaaristoon. Matka vei jotain noin 10 tuntia, koska kuski meinas nukahella rattiin, ja me todettiin että parasta on vetää potlojot rekkamiesten taukopaikalla. Annettiin kuskinretaleen powernäpätä semmonen 45 minsaa. Me juotii keiffiä. Aamulla saavuttiin ehjinä Ampanaan, suunnattiin suorilta "satamaan" botskia venttaamaan.

 vi sitta här in varjo och ventta lite ferry

 Meijän botski oli oikeimmanpuoleinen.

4 tuntia katolla. Nukahettii viimeseksi tunniksi ja niihä siinä kävi että joka erkki kärähti vähä..

Näiltä saarilta voit löytää muutamia hökkelikyliä, joita asuttaa niinsanotut merimannet eli "Sea Gypsyt". Tässä Taisto & Tino tottakai narraamassa pelkällä koukulla syöttikaloja.

Ensimmäinen destinaatio on Togianeitten pienin saari, nimeä ei kerrota mutta sen verran voidaan sanoa että koko saarella oli noin 10-15 ihmistä meidät mukaan lukien päivästä riippuen. Täällä aika ei ole edes enää käsite, aurinko nousee, aurinko laskee...

Näkymä meidän parvekepatiolta, saaren paras bunga as usual.

Näkymä niinku windows XP:n taustakuva.

Päivät pitkät pitkällä maaten, kun kasvan isoksi nii asutan tän saaren. 

On yö. Ipe nukkuu. Heksa ja Okkim kuitenkin valmistautuvat yölliseen rapujahtiin.

Itse paskiainen. Näitä voit löytää öisin, kun nämä hassut otukset kiipeävät tiputtelemaan kookkoksia palmuista. Nämä saattoi olla parikytäsenttisiäkin jättiläisiä.

Nyrkin kokoinen koppis.

Emmä valita.

Islandhoppausta, saarelta toiselle.
Logistiikkaa lepposasti. Delffiini hyppi matkalla.

Vesi saa värinsä korallipohjasta, näkyvyys vielä pariinkytä metriin.

Seuraava paikkamme oli isompi mitä edellinen, sukeltajien resortti, jossa mekin keskityttiin mm. Snorklaamaan.

Annas kun levytän tovin

Kaakkois-Aasiassa vierailevan täytyy kokeilla ohessa esiintyvää litkua, Arakkia. Kyseessä on luonnollisesti ylikäytetty Kookkosliemi, josta tislataan Palmuviiniä aka Jungle Juicea. Tähän kuolee vuosittain porukkaa Togianeilla mutta ei se meitä haitannut, riskei on otettava nyt ja vastedes jos joku ei niit ota sitä voi suoraa haukkuu spedeks.

..Ja jos joku ei vielä tajunnut riskin oton merkitystä niin perkele Ipe anna vähän lisäselvitystä. Kasilla leikataan.

Aurinko nousi jälleen, ja Okkimin mielen täyttää ajatus vedenalaisesta maailmasta pinnan tuolla puolen. Boys, get yo shit together, we gonna dive yo.

Houseriiffin reunustalla voi havainnollistaa veden kirkkauden.

Chocolatechip Seastar. Myrkkykäärmeiden ja papukaijakalojen lisäksi yksi korallien monista ihmetyksistä.

 
 Meri syvenee, pidot paranee. Viidessä metrissä alkaa näyttää jotakuinkin tältä.

Snorklauksen ja levyttämisen lisäksi oikeastaan muuta ei tehty, mitänyt välillä biljardia, shakkia, tammea & korttia pelailtiin. Togianeilla ei paljoo ressata velvollisuuksista, varsinkaan kun mitään kontaktia ulkomaailmaan ei ole, sillä edes puhelin ei toimi lainkaan.

Levyteltyä tuli jo hyvä tovi, joten on aika jatkaa matkaamme. Wakai on Togianeitten merirosvokylä, mistä löytyy pääsatama. Eli betonilaituri, missä hypättiin lauttaan jolla matkustettiin seuraavat 12 tuntia kohti Gorontaloa, nykyistä sijaintiamme.

 Eikö muistutakki vähä hailuotolauttaa? Katolla ryypättiin, sisällä nukuttiin. Kuvassa näkyy pohjatila, missä kaikkein spurguimmat matkustaa.

Aamuviideltä paikallista aikaa saavuttiin Gorontalon satamaan, ensivaikutelma oli kaukaa katsottuna heikko. Hyi vittu mitä hökkeleitä koko pikkuranta pätkä... 

ÄLÄ ANNA ENSIVAIKUTELMAN HÄMÄTÄ!

Satamasta oli varsinaiseen kaupunkiin matkaa melkein puolisen tuntia Tuk Tukilla, ja saapuessamme ytimeen voidaan todeta yli miljoonan asukkaan kaupunni huikeaksi! Palmuja, ostoskeskuksia, basaareita, Ökytaloja... Kerrostalo asumuksia ei ole, poisluettuna pari hotellia sekä ostarit. Ihmiset asuu lähinnä omakotitaloissa kaupungin keskustassa! Erittäin miellyttävä mesta, ja päätettiin poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta viettää vain yksi yö täällä. Ollaan ainakin kaksi.

 Sate Ayam eli Varras Kana. 10 varrasta euroina 1.5€.

 Ostarilla oli menossa jonkinsortin Missi-Lotto-Tanssi-Talent kilpailu.

Ostarin ylimmässä kerroksessa löyty siisti Arcade Halli, eli läjäpäin OG pelejä, mm. Time Crisis, Mario Kart, Ilmakiekkoa, Power Punchia johon Ipe rikko paikallisten ennätyksen. Miehet oli poikia hetken, ja hauskaa oli!!!

 Kuultiin että Ranskassa rejähtellee. We are ready!


Heksa näytti miten luisuu -88 Corolla

 Ilmavoimien Aliupseeri näyttää miten dominoidaan Hornet F/18 puikoissa. Fuck yeah.

 Ipe ja Okkim osti vaattehia, nyt kelpaa eksyä kyliltä kulmille =)

 Talot ei juuri tätä korkeampia, silti puhutaan pääkaupunkiseudun kokoisesta rykelmästä.
 
 Nopeat syö hitaat,  peräpenkin matkaaja toimii kartturina!

 Basaarit on pitkiä kuin nälkävuodet. Heksaki löysi flipflopit hajonneitten tilalle.

 Viva la france. Reissupartio ei Islamic Staten toimista huolimatta jalkapalloa pelkää. 


Tässä kaikki tällä kertaa. Nyt on kello yö täällä, ja Ipe jo nukkuu. Me päivitettiin tää vielä nyt ihan vain teitä varten, ja nähtiin tähän 4 tuntia vaivaa paskalla netillä :D Pojat kiittää ja kuittaa, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan! 

SELAMAT MALAM 

4 kommenttia:

  1. Kyllä oli taas mukavaa jutustelua ja hauskoja kuvia. Ihan täällä on hymy korvissa! Voi pojat, tänään Oulussa maa valkoisena ja te onnelliset saatte nauttia siellä pikkasen huikeimmista oloista. Onnen jätkät!! Terkut koko porukalle. -pn

    VastaaPoista
  2. eikö se koira ajatellu, että mitä jos te vaikka suututte;D

    VastaaPoista
  3. Käyhhän ottaan ne rokotukset nyt kun oot ihmisten ilmoilla -Eki

    VastaaPoista
  4. No sillälailla, näyttäs olevan ikuinen juhannus pojilla. olkaahan tarkkana liikkuessanne. jepjep. kost-44

    VastaaPoista