Mainittakoon jo näin aluksi, että pävitys tulee olemaan ns. Intialaisittain väsätty, eli lyhyt ja ytimekäs.
Pikaisesti, heti kiinalaisen uudenvuoden aaton jälkeen ja elämämme sairaimman ilotulituksen, lähdettiin jatkaamaan taipaletta kohti Ha Long Cityä, eli porttia yhteen maailman seitsemännistä ihmeistä, pari viikkoa siis pohjois-vietnamia jonka jälkeen vielä viimeiset paahteet Thaimaan saaristossa Burman rajalla. Tänään lähtö 19:10 suvarnabhumilta pikku transittien jälkeen Suomeen, molempia meitä vituttaa ajatus että nyt ei savottalaiset lennäkkään bussin katolle niinkuin yleensä, vaan lentsikan ruumassa Suomeen.. hyhhyh. ps. Bangkok on oikeasti paska kaupunki.
Erittäin sosialistinen kommunistimaa tämä Vietnam, eli tottakai löytyy Hanoistakin Leninin patsasta.
Uudetvuodet lusittu, molemmat, ja nyt on Apinan vuonna hyvä jatkaa matkaa Ha Long Cityä kohden, eli veri vetää itään once more. Matkalla äijien kanssa onnikalle, koska nyt sniiduillaan takseissakin.
Onnikka oli jees, siellä pyöri kiinalaista Kung Fu leffaa dubattuna Vietnamiksi, keli on kohillaan eli ei tarvi kuumotella kuskinkaan puolesta, seuraava stoppi sitten Ha Long City mistä kukaan meistä ei tietenkään tiiä mittään, eli perinteinen menetelmä; mennään itse ottamaan selvää kaikesta.
Meillä on ollut kohtuuttoman tavatonta hyvää hankittua tuuria eli reissuslangilla karmaa messissä majotusten suhteen, me ei paljoa vaadita, mutta täälläpäin kannattaa kysyä hinnat kalliimmankin näkösistä, sillä julkisivu ei aina määritä hintaa, ja silloin tällöin on lämpimät suihkut ja puhtaat petivaatteet ymsjnetms, niinkuin tästäkin näkkee, 2 huonetta helvetin isolla parvekkeella toisesta kerroksesta, eli voidaan äijien kanssa periaatteessa pitää patiota auki tässä 247, paikalliset mielissään meidän popeista tottakai.
Tornio Hat Club. Jimbo, Japi, Jääskeläinen, terveisiä Pirisaaresta.
Tänne on tulossa muutoksia, eli manner Vietnamin kaupunni nimeltä Ha Long, kokoajan rakennetaan ja rakennetaan, tästä tulee vielä sarssinkantajien kanaria, mutta yksi syy on miksi täällä voisi tulla uudestaan pyörähtämään tulevaisuutessakin.....oikeastaan parikin mutta mainitaan yksi.
Heksa puistossa, taustalla näkyy helkkarin pitkä torni, johon on tuleva gondoolihissi, ja siitä pääsee laskeutumaan mm...
Tonne, eli tästä sinne gondoolille asti tulee semmonen megalomaaninen Asiapark meininki, perus idea oli että jokaisesta Aasian maasta jotain tänne teemahuvipuistoon, tossa ois ehkä voinu testiajot ottaa mutta onko nuihin luottamista jos puisto on täysin kesken vielä :D
Aina jos on menu kunnossa pitää käydä santsaan, nyt ei käyny niin, näästiydet jäi poissa lautaselta tällä kertaa. Täällä porukka skruudaa kaikki nilviäiset mitä merestä löytyy.
Ranskalaiset on tuoneet melkein jokaiseen Kaakkois-Aasian maahan jotain vaikuttehia, esimerkkinä tässä talojen tyylittely ja asetelma, todella kätevää köyhille ihmisille aloittaa rakennus alimmasta kerroksesta, ja rakentaa rauhassa uutta kerrosta sitä mukaan kun sementtiä terästä ja betonia riittäänee. Ja kuten kuvasta näkee, hiljaista on näin kiinalaisen uudenvuoden pyhinä, eli viikko UV:n jälkeen vielä.
Vaikka mässyt yllättää yöllä, ei haittaa, tunat tulille as usual.
Muutamia huuruisia päiviä kaupunnissa, josta päästiin lopulta liikkeelle; eli tästä resorttihelvetistä on lähtevä meidän Vietnamin valtion virallinen hailuotolautta, joka kulettaa meitä tuhannen merestä nousevan vuoren ohitse Cat Bah Islandille, eli asutettu saari keskellä tota rykelmää.
Maisemat ja ilma on sieviä ku morsiammet!
Viimein Cat Ba:lla, satamasta piti alkaa miettiin että millähän ilveellä sitä pääsee saarella halviten pohjosesta etelään. Paikallisdösähän ei pettänyt ja matkakaan ei ollu ku joku 20min.
Jurrasicparkkimainen fiilis täsä pussimatkalla, niin maiseman kuin tämän rotiskon osalta, eli liitukaudelta suorastaan, mutta näihin tuonelantuulikaappeihin aka rajawalleihin on sniiduilijan totuteltava, seura korvaa laadun.
Perillä kohteessa, Cat Bahin pikkukaupunnissa, hotelli taas omilla mästö parvekkeilla ja bayviewillä halapaan hintaan eli taas oli tuuria majotushommissa, nyt alkaa olemaan kiire lento lähtee jossaki vaiheessa ja pitäs keretä taksit sun muut ottaa ja rinkat noutaa jne, nyt alkaa nopea naputus
Kevarit perseenalle ja nokka kohti tyhjää, autiota, hylättyä tai rahotukselta kosahtanutta resorttibiitsiä. Eli TNT löysi tämän joskus 6 aikaa aamulla ku se kankkusessa lähti pöhisemään ympäri kyliä, tultiin tänne päivää viettämään eli riippumatot, biisit, juomat, mässyt, skeitit ja uimapökät mukaan! Tossa oli pojille hyvää flättiä, tnt vahingossa rikko seinän tuolta teimmpuillessaan laudalla. On se hullu, melkein mursi kylkiluutkin kun droppaili Hanoissa patsaitten päältä.
Hyvä fiilis omistaa oma salmi omalla biitsillä omalla merellä ja omalla resortilla. Tämä paikka pitää muistaa mutta nimi pitää unohtaa ettei lipsahda väärille korville.
Pulunpommittajien vanha bunkkeristo vuoren päällä. Täältä ne pudotti pommikoneita pitkin paikkoja. Sotaan liittyvät jutut on arkipäivää Vietnamissa.
Lennoston miehellä hymy herkässä kun näkee patteriston pelleillä olevan pikku urakka edessään käskyn käydessä. Tänne on varmaan pommi osunu joskus.
Auringonlaskua ja harrastelua vuoren päällä siis, maisemat 11/10. Täällä viivyttiin jonkun aikaa kunnes tavattiin pari Israeeeeelilaista hempukkaa ja otettiin tyttäret mukaamme.
Tytöt lähti meijän mukaan bonfire hommiin, ei meinannu syttyä nämä paskapuut aluksi mutta kuhan saatiin pieni kipinä aikaseksi ja puut kuivaksi, roihusi kohta jo perin suomalainen notski nokisten naamojen edessä. Kaljaa musiikkia ja pientä jerryä Israeeeeeeeleille.
Ha Long oli unohtumaton, ja tarinoita riittäisi mutta anyway, nyt matka taas jatkuu kuvasta päätelleen eli ollaan menossa toisesta satamasta ja toisen kaupunnin läpi takaisin pääkaupunniin eli Hanoihin, josta seuraava iltana lento Thaikkuihin, Kaakkois-Aasian maista paskimpaan kaikinpuolin.
Nainen ratissa, sama pätee globaalisti. Viimeinen päivä Vietnamissa, tuliaisia, palloja ja länkkäriruokaa.
Taktinen aikahyppy. Muutama päivä myöhemmin maisema on täysin eri; Tropiikkinen saari Burman ja Thaimaan välimaastossa.
Photobombia omalla rannalla. Täällä ei tosiaan muita ollutkaan, ellei tuolla purjeveneissä joku oleskele.
Toinen biitsi, ei niin autio mutta isommilla aalloilla ja päivisin autiohko, illalla paikka oli täynnä hiihtolomalla olevia lapsiperheitä, ja yöllä sinisen planktonin metsästäjiä.
Pahanmakuista jäätölöä hyvännäköisissä maisemissa, vaikka ilma vähän sumuinen olikin illasta.
Tästä tuli sitte meidän kolmas saaren vakkarirafloista, katuruokala mistä löyty maailman parhaat tonnikala-kinkku krepit, ja etulliset bannaanipirtelöt. 5/5 vaikka pekoni ei maistunutkaan.
Ankara siivousurakka takana ja aika palkita itsemme, viimeinen ilta saarella, eli olutta kupoliin herra gilbeysin saattelemana. Oli muuten morttivirhe, vodka oli lontoolaista tiskikuravettä, ei mitään verrattuna venäläisiin veljiinsä. Jatkossa agenda vodkan suhteen on enemmän harashoo ruskivodke.
Hyppy parintunnin venematkalle, nämäkin on ylituttuja jo tässä vaiheessa reissua, burnaa vuoristobussin anyway.
Toivottavasti viimeinen bussimatka _Thaimaassa,_ vaikka bussi olikin erinomainen.
Jeah! Bangkokista yksi hyvä puoli jos on pakko löytyä, se on tämä: Jokionnikka, halpa ku saippua ja venefanaatikoille ei mikään riitä sen jälkeen kuin kahdella kakspuokkisatasella hondan nelitahtiperämoottoreilla varustettu speedboat Indoissa vei miehet mennessään.
Matsi illalla, kertoimet: Mikko 666.6 - Buakaw Banchamek 1.2
Reissu ei jatku...
Last night in bangkok, ja ennen viinansumuista iltaa mietittiin mitäs helkkkaria tässä läävässä voi duunailla? Noh, muistettiin että Delhissä oli aikoinaan niin psykopitkät jonot eläintarhaan että se jäi välistä, kokeiltiin onnea täällä. Ei ristinsielua tässä eläintarhojen tsernobylissä elukoitten lisäksi. Kamerasta loppu rulla eli ei saatu kauheana kuvia eläimistä mutta pari saatiin.
Leonardo voitti Oscarin, Leonardo voitti toisen pään.
Suomi mainittu, torilla tavataan.
Jumalauta oli iso möllykkä! Virtahepo elo Hippo! Nuo tappaa leijonia ja krokotiilejä Afrikassa, ja pää on kolme kertaa ison hirvenpään kokonen, ja leuat aukeaa niinkö nielevällä pythonilla. Heksa on todistanu miten nämä heleposti rikkoo isoimmatki vesimelloonit puolikkaalla purasulla. Painoa tolla oli yli tuhat kiloa. Noita oli 3.
Ei kai ne kato mua? Kattooko ne mua? Kattooko? Kattooko? Kattooko? Kattooko?
Noin 6 metrinen giraffi, oli sininen kieli kaverilla.
Komodovaraani, näitäki nähtiin jopa ihan näillä perus teillä kävelemässä, mutta pienimmät pelkää ihmisiä. Noi isot sen sijaan puree ja niitten sylki estää veren hyytymisen, eli ei auta juosta karkuun, se seuraa verivanaa. Noin parimetrinen tuo tossa, dinosaurus otaksuisin.
kohti kenttää, tossa on vielä lopuksi maailman vaarallisin lintu, melkein strutsin kokoinen kypäräpää tappajan kynsillä. '
Nähhään Suomessa! Nyt sitten on lentomatka aikaa suunnitella seuraava reissua 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti